rimpuilu

Suomi

Substantiivi

rimpuilu (2)

rimpuileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrimpui̯lu/
tavutus: rim‧pui‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rimpuilu	rimpuilut
genetiivi	rimpuilun	rimpuilujen rimpuiluiden rimpuiluitten
partitiivi	rimpuilua	rimpuiluita rimpuiluja
akkusatiivi	rimpuilu; rimpuilun	rimpuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rimpuilussa	rimpuiluissa
elatiivi	rimpuilusta	rimpuiluista
illatiivi	rimpuiluun	rimpuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rimpuilulla	rimpuiluilla
ablatiivi	rimpuilulta	rimpuiluilta
allatiivi	rimpuilulle	rimpuiluille
muut sijamuodot
essiivi	rimpuiluna	rimpuiluina
translatiivi	rimpuiluksi	rimpuiluiksi
abessiivi	rimpuilutta	rimpuiluitta
instruktiivi	–	rimpuiluin
komitatiivi	–	rimpuiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rimpuilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rimpuilla (vokaalivartalo rimpuile- ) + johdin -u

Käännökset

1. rimpuileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rimpuilu Kielitoimiston sanakirjassa