rikosnimike
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (oikeustiede) lainsäädännössä kullekin rikokselle säädetty oma nimityksensä, joka määritelmällisesti erottaa sen muista rikoksista
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrikosˌnimikeˣ/
- tavutus: ri‧kos‧ni‧mi‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikosnimike | rikosnimikkeet |
| genetiivi | rikosnimikkeen | rikosnimikkeiden rikosnimikkeitten |
| partitiivi | rikosnimikettä | rikosnimikkeitä |
| akkusatiivi | rikosnimike; rikosnimikkeen |
rikosnimikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikosnimikkeessä | rikosnimikkeissä |
| elatiivi | rikosnimikkeestä | rikosnimikkeistä |
| illatiivi | rikosnimikkeeseen | rikosnimikkeisiin rikosnimikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikosnimikkeellä | rikosnimikkeillä |
| ablatiivi | rikosnimikkeeltä | rikosnimikkeiltä |
| allatiivi | rikosnimikkeelle | rikosnimikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikosnimikkeenä | rikosnimikkeinä |
| translatiivi | rikosnimikkeeksi | rikosnimikkeiksi |
| abessiivi | rikosnimikkeettä | rikosnimikkeittä |
| instruktiivi | – | rikosnimikkein |
| komitatiivi | – | rikosnimikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikosnimikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rikosnimiket- | |
Etymologia
[muokkaa]Huomautukset
[muokkaa]- Rikosnimikkeiden tulkitseminen yleiskielen mukaisesti saattaa johtaa harhaan, koska niiden juridinen merkitys on lakitekstin mukaiseksi eritelty. Tämän ristiriidan välttämiseksi on lainsäädäntöä uudistettaessa alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota juridisen terminologian yhdenmukaistamiseksi modernin yleiskielen kanssa.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rikosnimike Kielitoimiston sanakirjassa