rikkuri

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rikkuri (6)[1]

  1. henkilö, joka ei osallistu lakkoon muiden osallistuessa; lakonrikkoja
    Kukaan ei voinut hyväksyä rikkureita (AKT:n viestintäpäällikkö)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkuri rikkurit
genetiivi rikkurin rikkurien
rikkureiden
rikkureitten
partitiivi rikkuria rikkureita
rikkureja
akkusatiivi rikkuri; rikkurin rikkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkurissa rikkureissa
elatiivi rikkurista rikkureista
illatiivi rikkuriin rikkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkurilla rikkureilla
ablatiivi rikkurilta rikkureilta
allatiivi rikkurille rikkureille
muut sijamuodot
essiivi rikkurina rikkureina
translatiivi rikkuriksi rikkureiksi
abessiivi rikkuritta rikkureitta
instruktiivi rikkurein
komitatiivi rikkureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

rikkurityövoima

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rikkuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6