rikkoutuva

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

rikkoutuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rikkoutua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkoutuva rikkoutuvat
genetiivi rikkoutuvan rikkoutuvien
(rikkoutuvain)
partitiivi rikkoutuvaa rikkoutuvia
akkusatiivi rikkoutuva; rikkoutuvan rikkoutuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkoutuvassa rikkoutuvissa
elatiivi rikkoutuvasta rikkoutuvista
illatiivi rikkoutuvaan rikkoutuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkoutuvalla rikkoutuvilla
ablatiivi rikkoutuvalta rikkoutuvilta
allatiivi rikkoutuvalle rikkoutuville
muut sijamuodot
essiivi rikkoutuvana rikkoutuvina
translatiivi rikkoutuvaksi rikkoutuviksi
abessiivi rikkoutuvatta rikkoutuvitta
instruktiivi rikkoutuvin
komitatiivi rikkoutuvine