rikkoutunut

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

rikkoutunut

  1. rikki mennyt, rikkinäinen
    Rikkoutunut kristallimalja on täysin arvoton.

Etymologia[muokkaa]


Verbi[muokkaa]

rikkoutunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä rikkoutua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkoutunut rikkoutuneet
genetiivi rikkoutuneen rikkoutuneiden
rikkoutuneitten
partitiivi rikkoutunutta rikkoutuneita
akkusatiivi rikkoutunut; rikkoutuneen rikkoutuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkoutuneessa rikkoutuneissa
elatiivi rikkoutuneesta rikkoutuneista
illatiivi rikkoutuneeseen rikkoutuneisiin
rikkoutuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkoutuneella rikkoutuneilla
ablatiivi rikkoutuneelta rikkoutuneilta
allatiivi rikkoutuneelle rikkoutuneille
muut sijamuodot
essiivi rikkoutuneena rikkoutuneina
translatiivi rikkoutuneeksi rikkoutuneiksi
abessiivi rikkoutuneetta rikkoutuneitta
instruktiivi rikkoutunein
komitatiivi rikkoutuneine

Esimerkki[muokkaa]

  • Heidän välinsä ovat rikkoutuneet.