rikko
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrikːo/
- tavutus: rik‧ko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikko | rikot |
| genetiivi | rikon | rikkojen |
| partitiivi | rikkoa | rikkoja |
| akkusatiivi | rikko; rikon |
rikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikossa | rikoissa |
| elatiivi | rikosta | rikoista |
| illatiivi | rikkoon | rikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikolla | rikoilla |
| ablatiivi | rikolta | rikoilta |
| allatiivi | rikolle | rikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkona | rikkoina |
| translatiivi | rikoksi | rikoiksi |
| abessiivi | rikotta | rikoitta |
| instruktiivi | – | rikoin |
| komitatiivi | – | rikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riko- | |
| vahva vartalo | rikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
(myös kasvinnimenä) johdos sanasta rikkoa[2]
Käännökset[muokkaa]
2. Saxifraga-suvun kasvi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: rikkonainen
- adverbit: rikkoen, rikkovasti
- verbit: rikkoa, rikkoontua, rikkoutua
Yhdyssanat[muokkaa]
haaksirikko, kelirikko, kilpirikko, kivirikko, konerikko, nivelrikko, papurikko, pyörärikko, raajarikko, rajarikko, rengasrikko, rikkokasvit, siipirikko, suksirikko, tyylirikko, vararikko, vesirikko, välirikko
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.