riitinki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riitinki (5-G) (monikko riitingit)
- (vanhahtava) piirustus, usein monikollisena
- Rakennusmestari laati riitingit ja sitten haettiin mökille lupa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriːt̪iŋki/
- tavutus: rii‧tin‧ki
Etymologia[muokkaa]
- ruotsin sanasta ritning
Käännökset[muokkaa]
1. vanhahtava: piirustus, usein monikollisena
Ks. piirustus |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- riitinki Kielitoimiston sanakirjassa