riippuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]riippuva
- sellainen, joka riippuu, on riipuksissa
- riippuvuussuhteessa johonkin oleva
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriːpːuʋɑ/
- tavutus: riip‧pu‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä riippua akt.
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka riippuu
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]riippuvuus, riippuvuussuhde, roikkuva
Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: riippuvuus
Sanaliitot
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]riippuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riippua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riippuva | riippuvat |
| genetiivi | riippuvan | riippuvien (riippuvain) |
| partitiivi | riippuvaa | riippuvia |
| akkusatiivi | riippuva; riippuvan |
riippuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riippuvassa | riippuvissa |
| elatiivi | riippuvasta | riippuvista |
| illatiivi | riippuvaan | riippuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riippuvalla | riippuvilla |
| ablatiivi | riippuvalta | riippuvilta |
| allatiivi | riippuvalle | riippuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riippuvana | riippuvina |
| translatiivi | riippuvaksi | riippuviksi |
| abessiivi | riippuvatta | riippuvitta |
| instruktiivi | – | riippuvin |
| komitatiivi | – | riippuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riippuva- | |
| vahva vartalo | riippuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |