riippuva
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
riippuva
- sellainen, joka riippuu, on riipuksissa
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä riippua akt.
| |
Verbi[muokkaa]
riippuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riippua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riippuva | riippuvat |
| genetiivi | riippuvan | riippuvien (riippuvain) |
| partitiivi | riippuvaa | riippuvia |
| akkusatiivi | riippuva; riippuvan | riippuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riippuvassa | riippuvissa |
| elatiivi | riippuvasta | riippuvista |
| illatiivi | riippuvaan | riippuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riippuvalla | riippuvilla |
| ablatiivi | riippuvalta | riippuvilta |
| allatiivi | riippuvalle | riippuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riippuvana | riippuvina |
| translatiivi | riippuvaksi | riippuviksi |
| abessiivi | riippuvatta | riippuvitta |
| instruktiivi | – | riippuvin |
| komitatiivi | – | riippuvine |
