riippumaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
riippumaton (34-C) (komparatiivi riippumattomampi, superlatiivi riippumattomin) (taivutus[luo])[1]
- sellainen, joka tai mikä ei ole muista tai muusta riippuvainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriːpːuˌmɑt̪on/
- tavutus: riip‧pu‧ma‧ton
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riippumaton | riippumattomat |
genetiivi | riippumattoman | riippumattomien (riippumatonten) |
partitiivi | riippumatonta | riippumattomia |
akkusatiivi | riippumaton; riippumattoman |
riippumattomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riippumattomassa | riippumattomissa |
elatiivi | riippumattomasta | riippumattomista |
illatiivi | riippumattomaan | riippumattomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riippumattomalla | riippumattomilla |
ablatiivi | riippumattomalta | riippumattomilta |
allatiivi | riippumattomalle | riippumattomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riippumattomana (riippumatonna) |
riippumattomina |
translatiivi | riippumattomaksi | riippumattomiksi |
abessiivi | riippumattomatta | riippumattomitta |
instruktiivi | – | riippumattomin |
komitatiivi | – | riippumattomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riippumattoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
riippumaton- |
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, joka tai mikä ei ole muista tai muusta riippuvainen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: riippumattomasti
- substantiivit: riippumattomuus
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- riippumaton Kielitoimiston sanakirjassa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riippumaton
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta riippumatto
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta riippumatto
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C