riippuma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]riippuma (10)
- kahden pisteen välille ripustetun köyden tms. ripustuspisteiden välisen suoran ja köyden tms. muodostaman kaaren välinen etäisyys
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriːpːumɑ/
- tavutus: riip‧pu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riippuma | riippumat |
| genetiivi | riippuman | riippumien (riippumain) |
| partitiivi | riippumaa | riippumia |
| akkusatiivi | riippuma; riippuman |
riippumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riippumassa | riippumissa |
| elatiivi | riippumasta | riippumista |
| illatiivi | riippumaan | riippumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riippumalla | riippumilla |
| ablatiivi | riippumalta | riippumilta |
| allatiivi | riippumalle | riippumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riippumana | riippumina |
| translatiivi | riippumaksi | riippumiksi |
| abessiivi | riippumatta | riippumitta |
| instruktiivi | – | riippumin |
| komitatiivi | – | riippumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riippuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |