riimu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Tanskasta Vimosesta löydetty Vimosen kampa, jossa vanhimpia riimukaiverruksia.

Substantiivi[muokkaa]

riimu (1)

  1. riimukirjain
    Keski-Euroopan ja Skandinavian germaaniset kansat loivat omat riimukirjaimet vuoden 200 vaiheilla jKr.[1]
  2. (harvinainen, murteellinen) juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain")
  3. hevosen ohjauksessa käytettävä hihna, päitset
    Hyvän riimun tulee olla ilman otsahihnaa, kaulaimen tapainen, helposti päähän saatava, mutta hevosen itsensä vaikeasti päästä poistettava. Tämmöinen riimu ei hiero eikä ahdista hevosen korvanjuuria, joten eläin tuonnempana päitsimiä päähän pantaessakaan ei aristele ja säästyy niinmuodoin monelta lyönniltä ja työnniltä, jotka sitävastoin runsaassa mitassa tulevat niiden hevosten osaksi, jotka on varsoina turmeltu sopimattomilla riimuilla.[1]

Taivutus[muokkaa]

{{fi-nom|yks=|mon=|riimu|riimun|riimua|riimussa|riimusta|riimuun|riimulla|riimulta|riimulle|riimuna|riimuksi|riimutta|riimut|[[riimujen
(riimuin)|riimuja|riimuissa|riimuista|riimuihin|riimuilla|riimuilta|riimuille|riimuina|riimuiksi|riimuitta|riimuin|riimuine-
+ omistusliite}}

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

riimukirjain, riimukirjoitus, riimusauva, riimuvarsi, riimuverkko

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Forstén, T. K. Suomen Eläinsuojelusyhdistyksen lentolehtisiä. N:o 3. 1916.