riikki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhentunut) valtakunta, valtio, kuningaskunta (varsinkin Ruotsin kuningaskunta) tai sen koko alue
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riikki | riikit |
| genetiivi | riikin | riikkien (riikkein) |
| partitiivi | riikkiä | riikkejä |
| akkusatiivi | riikki; riikin |
riikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riikissä | riikeissä |
| elatiivi | riikistä | riikeistä |
| illatiivi | riikkiin | riikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riikillä | riikeillä |
| ablatiivi | riikiltä | riikeiltä |
| allatiivi | riikille | riikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riikkinä | riikkeinä |
| translatiivi | riikiksi | riikeiksi |
| abessiivi | riikittä | riikeittä |
| instruktiivi | – | riikein |
| komitatiivi | – | riikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riiki- | |
| vahva vartalo | riikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |