Siirry sisältöön

rietastelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rietastelu (2)

  1. rietasteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrie̯t̪ɑsˌt̪elu/
  • tavutus: rie‧tas‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rietastelu rietastelut
genetiivi rietastelun rietastelujen
rietasteluiden
rietasteluitten
partitiivi rietastelua rietasteluita
rietasteluja
akkusatiivi rietastelu;
rietastelun
rietastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi rietastelussa rietasteluissa
elatiivi rietastelusta rietasteluista
illatiivi rietasteluun rietasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rietastelulla rietasteluilla
ablatiivi rietastelulta rietasteluilta
allatiivi rietastelulle rietasteluille
muut sijamuodot
essiivi rietasteluna rietasteluina
translatiivi rietasteluksi rietasteluiksi
abessiivi rietastelutta rietasteluitta
instruktiivi rietasteluin
komitatiivi rietasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rietastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]