rieska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rieska (9)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrie̯skɑ/
- tavutus: ries‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rieska | rieskat |
genetiivi | rieskan | rieskojen (rieskain) |
partitiivi | rieskaa | rieskoja |
akkusatiivi | rieska; rieskan |
rieskat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rieskassa | rieskoissa |
elatiivi | rieskasta | rieskoista |
illatiivi | rieskaan | rieskoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rieskalla | rieskoilla |
ablatiivi | rieskalta | rieskoilta |
allatiivi | rieskalle | rieskoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rieskana | rieskoina |
translatiivi | rieskaksi | rieskoiksi |
abessiivi | rieskatta | rieskoitta |
instruktiivi | – | rieskoin |
komitatiivi | – | rieskoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rieska- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
käenrieska, nyrkkirieska, ohrarieska, perunarieska
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rieska Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 215. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.