rieska

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rieska (9)

  1. ohut nostattamaton, ilman hapatusta ja hiivaa valmistettu leipä
  2. (murteellinen) tuore maito[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯skɑ/
  • tavutus: ries‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rieska rieskat
genetiivi rieskan rieskojen
(rieskain)
partitiivi rieskaa rieskoja
akkusatiivi rieska;
rieskan
rieskat
sisäpaikallissijat
inessiivi rieskassa rieskoissa
elatiivi rieskasta rieskoista
illatiivi rieskaan rieskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rieskalla rieskoilla
ablatiivi rieskalta rieskoilta
allatiivi rieskalle rieskoille
muut sijamuodot
essiivi rieskana rieskoina
translatiivi rieskaksi rieskoiksi
abessiivi rieskatta rieskoitta
instruktiivi rieskoin
komitatiivi rieskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rieska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

käenrieska, nyrkkirieska, ohrarieska, perunarieska

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rieska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 215. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.