riepotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riepotus (39)

  1. riepottaminen
    Hallituksen kuntauudistushanke joutuu riepotukseen, kun eduskunta käy kohta keskusteluun keskustan jättämästä välikysymyksestä. (suomenmaa.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯pot̪us/
  • tavutus: rie‧po‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riepotus riepotukset
genetiivi riepotuksen riepotusten
riepotuksien
partitiivi riepotusta riepotuksia
akkusatiivi riepotus;
riepotuksen
riepotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi riepotuksessa riepotuksissa
elatiivi riepotuksesta riepotuksista
illatiivi riepotukseen riepotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riepotuksella riepotuksilla
ablatiivi riepotukselta riepotuksilta
allatiivi riepotukselle riepotuksille
muut sijamuodot
essiivi riepotuksena riepotuksina
translatiivi riepotukseksi riepotuksiksi
abessiivi riepotuksetta riepotuksitta
instruktiivi riepotuksin
komitatiivi riepotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riepotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riepotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä riepottaa (riepot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]