riento

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riento (1-J)

  1. rientäminen
  2. useimmiten monikossa: puuhat, touhut
    Tampereen seudun henkiset riennot

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯nt̪o/
  • tavutus: rien‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riento riennot
genetiivi riennon rientojen
partitiivi rientoa rientoja
akkusatiivi riento;
riennon
riennot
sisäpaikallissijat
inessiivi riennossa riennoissa
elatiivi riennosta riennoista
illatiivi rientoon rientoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riennolla riennoilla
ablatiivi riennolta riennoilta
allatiivi riennolle riennoille
muut sijamuodot
essiivi rientona rientoina
translatiivi riennoksi riennoiksi
abessiivi riennotta riennoitta
instruktiivi riennoin
komitatiivi rientoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • riento Kielitoimiston sanakirjassa