riemukkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riemukkuus (40)

  1. se, että on riemukas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯mukːuːs/
  • tavutus: rie‧muk‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riemukkuus riemukkuudet
genetiivi riemukkuuden riemukkuuksien
partitiivi riemukkuutta riemukkuuksia
akkusatiivi riemukkuus;
riemukkuuden
riemukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riemukkuudessa riemukkuuksissa
elatiivi riemukkuudesta riemukkuuksista
illatiivi riemukkuuteen riemukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riemukkuudella riemukkuuksilla
ablatiivi riemukkuudelta riemukkuuksilta
allatiivi riemukkuudelle riemukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi riemukkuutena riemukkuuksina
translatiivi riemukkuudeksi riemukkuuksiksi
abessiivi riemukkuudetta riemukkuuksitta
instruktiivi riemukkuuksin
komitatiivi riemukkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riemukkuude-
vahva vartalo riemukkuute-
konsonantti-
vartalo
riemukkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan riemukas vartalosta riemukk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]