riehakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riehakkuus (40)

  1. se, että on riehakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrie̯hɑkːuːs/
  • tavutus: rie‧hak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riehakkuus riehakkuudet
genetiivi riehakkuuden riehakkuuksien
partitiivi riehakkuutta riehakkuuksia
akkusatiivi riehakkuus;
riehakkuuden
riehakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riehakkuudessa riehakkuuksissa
elatiivi riehakkuudesta riehakkuuksista
illatiivi riehakkuuteen riehakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehakkuudella riehakkuuksilla
ablatiivi riehakkuudelta riehakkuuksilta
allatiivi riehakkuudelle riehakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi riehakkuutena riehakkuuksina
translatiivi riehakkuudeksi riehakkuuksiksi
abessiivi riehakkuudetta riehakkuuksitta
instruktiivi riehakkuuksin
komitatiivi riehakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riehakkuude-
vahva vartalo riehakkuute-
konsonantti-
vartalo
riehakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan riehakka vartalosta riehakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]