riehakkuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riehakkuus (40)[1]

  1. se, että on riehakka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riehakkuus riehakkuudet
genetiivi riehakkuuden riehakkuuksien
partitiivi riehakkuutta riehakkuuksia
akkusatiivi riehakkuus;
riehakkuuden
riehakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riehakkuudessa riehakkuuksissa
elatiivi riehakkuudesta riehakkuuksista
illatiivi riehakkuuteen riehakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehakkuudella riehakkuuksilla
ablatiivi riehakkuudelta riehakkuuksilta
allatiivi riehakkuudelle riehakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi riehakkuutena riehakkuuksina
translatiivi riehakkuudeksi riehakkuuksiksi
abessiivi riehakkuudetta riehakkuuksitta
instruktiivi riehakkuuksin
komitatiivi riehakkuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan riehakka vartalosta riehakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40