revähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
revähtäminen (38)
- teonnimi verbistä revähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | revähtäminen | revähtämiset |
| genetiivi | revähtämisen | revähtämisten revähtämisien |
| partitiivi | revähtämistä | revähtämisiä |
| akkusatiivi | revähtäminen; revähtämisen |
revähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | revähtämisessä | revähtämisissä |
| elatiivi | revähtämisestä | revähtämisistä |
| illatiivi | revähtämiseen | revähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | revähtämisellä | revähtämisillä |
| ablatiivi | revähtämiseltä | revähtämisiltä |
| allatiivi | revähtämiselle | revähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | revähtämisenä (revähtämisnä) |
revähtämisinä |
| translatiivi | revähtämiseksi | revähtämisiksi |
| abessiivi | revähtämisettä | revähtämisittä |
| instruktiivi | – | revähtämisin |
| komitatiivi | – | revähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | revähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
revähtämis- | |