repeämä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]repeämä (10)
- repeytynyt kohta jossakin asiassa tai esineessä, repeytymä
- Käsityöpussissani on valtava repeämä!
- Teltan katto otti kiinni hongan oksaan ja siihen tuli ikävän suuri repeämä.
- mannerlaatan repeämä
- repeämä Saksan äärioikeistossa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrepeˌæmæ/
- tavutus: re‧pe‧ä‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | repeämä | repeämät |
| genetiivi | repeämän | repeämien (repeämäin) |
| partitiivi | repeämää | repeämiä |
| akkusatiivi | repeämä; repeämän |
repeämät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | repeämässä | repeämissä |
| elatiivi | repeämästä | repeämistä |
| illatiivi | repeämään | repeämiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | repeämällä | repeämillä |
| ablatiivi | repeämältä | repeämiltä |
| allatiivi | repeämälle | repeämille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | repeämänä | repeäminä |
| translatiivi | repeämäksi | repeämiksi |
| abessiivi | repeämättä | repeämittä |
| instruktiivi | – | repeämin |
| komitatiivi | – | repeämine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | repeämä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]repeämä Kielitoimiston sanakirjassa