Siirry sisältöön

renttuilu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

renttuilu (2)

  1. renttuileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrent̪ːui̯lu/
  • tavutus: rent‧tui‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renttuilu renttuilut
genetiivi renttuilun renttuilujen
renttuiluiden
renttuiluitten
partitiivi renttuilua renttuiluita
renttuiluja
akkusatiivi renttuilu;
renttuilun
renttuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi renttuilussa renttuiluissa
elatiivi renttuilusta renttuiluista
illatiivi renttuiluun renttuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi renttuilulla renttuiluilla
ablatiivi renttuilulta renttuiluilta
allatiivi renttuilulle renttuiluille
muut sijamuodot
essiivi renttuiluna renttuiluina
translatiivi renttuiluksi renttuiluiksi
abessiivi renttuilutta renttuiluitta
instruktiivi renttuiluin
komitatiivi renttuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo renttuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]