rentous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rentous (40)[1]

  1. se, että on rento

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrent̪ous/ tai /ˈrent̪ou̯s/
  • tavutus: ren‧to‧us / ren‧tous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rentous rentoudet
genetiivi rentouden rentouksien
partitiivi rentoutta rentouksia
akkusatiivi rentous;
rentouden
rentoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rentoudessa rentouksissa
elatiivi rentoudesta rentouksista
illatiivi rentouteen rentouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rentoudella rentouksilla
ablatiivi rentoudelta rentouksilta
allatiivi rentoudelle rentouksille
muut sijamuodot
essiivi rentoutena rentouksina
translatiivi rentoudeksi rentouksiksi
abessiivi rentoudetta rentouksitta
instruktiivi rentouksin
komitatiivi rentouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rentoude-
vahva vartalo rentoute-
konsonantti-
vartalo
rentout-

Etymologia[muokkaa]

sanan rento vartalosta rento- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rentous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40