reivit
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]reivit (5) (monikollinen)
- (arkikieltä, slangia) rave-konemusiikkitapahtuma tai -juhla
- Olitko sinä 5. kesäkuuta isoveljeni Robertin kanssa niissä reiveissä?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrei̯ʋit̪/
- tavutus: rei‧vit
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | reivit |
| genetiivi | – | reivien (reivein) |
| partitiivi | – | reivejä |
| akkusatiivi | –; – |
reivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | reiveissä |
| elatiivi | – | reiveistä |
| illatiivi | – | reiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | reiveillä |
| ablatiivi | – | reiveiltä |
| allatiivi | – | reiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | reiveinä |
| translatiivi | – | reiveiksi |
| abessiivi | – | reiveittä |
| instruktiivi | – | reivein |
| komitatiivi | – | reiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- reivit Kielitoimiston sanakirjassa