rehvastelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rehvastelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrehʋɑsˌt̪elu/
- tavutus: reh‧vas‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehvastelu | rehvastelut |
| genetiivi | rehvastelun | rehvastelujen rehvasteluiden rehvasteluitten |
| partitiivi | rehvastelua | rehvasteluita rehvasteluja |
| akkusatiivi | rehvastelu; rehvastelun |
rehvastelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehvastelussa | rehvasteluissa |
| elatiivi | rehvastelusta | rehvasteluista |
| illatiivi | rehvasteluun | rehvasteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehvastelulla | rehvasteluilla |
| ablatiivi | rehvastelulta | rehvasteluilta |
| allatiivi | rehvastelulle | rehvasteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehvasteluna | rehvasteluina |
| translatiivi | rehvasteluksi | rehvasteluiksi |
| abessiivi | rehvastelutta | rehvasteluitta |
| instruktiivi | – | rehvasteluin |
| komitatiivi | – | rehvasteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rehvastelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rehvastella + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rehvastelu Kielitoimiston sanakirjassa