rehevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
rehevä (10) (komparatiivi rehevämpi, superlatiivi rehevin) (taivutus[luo])
- kasvista: nopeasti ja voimakkaasti kasvava, rehottava
- Pihalla on rehevä nurmikko.
- naisesta: muodokas, isorintainen ja lanteikas, uhkea; ihmisestä: pullea, pulska
- Hän on rehevä maatalon emäntä.
- Moista mölinää olen kuullut viimeksi, kun kälyni peruutti rehevän runkonsa viikunakaktukseen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈreheʋæ/
- tavutus: re‧he‧vä
Käännökset[muokkaa]
1. voimakkaasti kasvava (kasvista)
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: rehevästi
- substantiivit: rehevyys
- verbit: rehevöittää, rehevöityä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rehevä Kielitoimiston sanakirjassa