ravustus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ravustus (39)[1]

  1. rapujen pyynti merroilla tai avopyydyksillä kala- tai lihasyötin houkuttamana
    Rapuja on kiva haavita kepinnokkaan kiinnitetyn narun päähän ripustetun ja veteen upotetun syötin kimpusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑʋust̪us/
  • tavutus: ra‧vus‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravustus ravustukset
genetiivi ravustuksen ravustusten
ravustuksien
partitiivi ravustusta ravustuksia
akkusatiivi ravustus;
ravustuksen
ravustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ravustuksessa ravustuksissa
elatiivi ravustuksesta ravustuksista
illatiivi ravustukseen ravustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravustuksella ravustuksilla
ablatiivi ravustukselta ravustuksilta
allatiivi ravustukselle ravustuksille
muut sijamuodot
essiivi ravustuksena ravustuksina
translatiivi ravustukseksi ravustuksiksi
abessiivi ravustuksetta ravustuksitta
instruktiivi ravustuksin
komitatiivi ravustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ravustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ravustus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ravustuskausi

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39