Siirry sisältöön

ravistelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ravistelu (2)

  1. ravisteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrɑʋisˌt̪elu/
  • tavutus: ra‧vis‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravistelu ravistelut
genetiivi ravistelun ravistelujen
ravisteluiden
ravisteluitten
partitiivi ravistelua ravisteluita
ravisteluja
akkusatiivi ravistelu;
ravistelun
ravistelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ravistelussa ravisteluissa
elatiivi ravistelusta ravisteluista
illatiivi ravisteluun ravisteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravistelulla ravisteluilla
ablatiivi ravistelulta ravisteluilta
allatiivi ravistelulle ravisteluille
muut sijamuodot
essiivi ravisteluna ravisteluina
translatiivi ravisteluksi ravisteluiksi
abessiivi ravistelutta ravisteluitta
instruktiivi ravisteluin
komitatiivi ravisteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ravistelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]