rauhattomuus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rauhattomuus (40)

  1. se, että on rauhaton
    Omituinen rauhattomuus valtasi hänet iltaisin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rauhattomuus rauhattomuudet
genetiivi rauhattomuuden rauhattomuuksien
partitiivi rauhattomuutta rauhattomuuksia
akkusatiivi rauhattomuus; rauhattomuuden rauhattomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rauhattomuudessa rauhattomuuksissa
elatiivi rauhattomuudesta rauhattomuuksista
illatiivi rauhattomuuteen rauhattomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rauhattomuudella rauhattomuuksilla
ablatiivi rauhattomuudelta rauhattomuuksilta
allatiivi rauhattomuudelle rauhattomuuksille
muut sijamuodot
essiivi rauhattomuutena rauhattomuuksina
translatiivi rauhattomuudeksi rauhattomuuksiksi
abessiivi rauhattomuudetta rauhattomuuksitta
instruktiivi rauhattomuuksin
komitatiivi rauhattomuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan rauhaton vartalosta rauhattom- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]