rattikelkka

Suomi

Rattikelkka

Substantiivi

rattikelkka (9-A)

1. (urheilu) rattikelkkailun kilpaväline: aerodymaamisella kuomulla edestä peitetty, vaijereilla ohjattava kilpakelkka
2. lasten leikkiväline, jossa on edessä olevaa suksea, perinteisemmässä mallissa jalaksia, ohjaava ratti ja jolla lasketaan mäkeä alas talvella

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑt̪ːiˌkelkːɑ/
• tavutus: rat‧ti‧kelk‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista ratti ja kelkka

  [1] ohjaamiseen käytettiin konkreettista rattia 1930–1960‑luvuilla, minkä mukaan kelkkatyypille vakiintui suomenkielinen nimi

  [2] ohjaaminen tapahtuu ratin avulla

Käännökset

1. rattikelkkailun kilpaväline

englanti: bobsleigh

2. lasten leikkiväline, jolla lasketaan mäkeä alas talvella

englanti: snow racer

Aiheesta muualla

• rattikelkka Kielitoimiston sanakirjassa