ratchet

Englanti

Substantiivi

ratchet (monikko ratchets)

1. räikkä
2. osa joka lukitsee tai liikuttaa hammasratasta
3. asteittainen liikahdus, muutos, hievahdus

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	ratchets
part. prees.	ratcheting
imp. & part. perf.	ratcheted

ratchet

1. käyttää räikkää
2. rätistä
3. (~ up, ~ down) liikauttaa (vähentää tai lisätä) asteittain; liikahtaa, hievahtaa askeleittain, asteittain (yltyen tai laantuen)

   to ratchet down a debt

   tensions ratcheting up on Ukraine's border