rasite

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rasite (48-C)[1]

  1. (oikeustiede) kiinteistöön kohdistuva muun kuin omistajan oikeus, joka rajoittaa hänen valtaansa käyttää kiinteistöä
  2. rasitus
    taloudelliset rasitteet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑsit̪eˣ/
  • tavutus: ra‧si‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rasite rasitteet
genetiivi rasitteen rasitteiden
rasitteitten
partitiivi rasitetta rasitteita
akkusatiivi rasite;
rasitteen
rasitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi rasitteessa rasitteissa
elatiivi rasitteesta rasitteista
illatiivi rasitteeseen rasitteisiin
rasitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rasitteella rasitteilla
ablatiivi rasitteelta rasitteilta
allatiivi rasitteelle rasitteille
muut sijamuodot
essiivi rasitteena rasitteina
translatiivi rasitteeksi rasitteiksi
abessiivi rasitteetta rasitteitta
instruktiivi rasittein
komitatiivi rasitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rasittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rasitet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rakennusrasite, rasiteoikeus, rasitesopimus, rasitetodistus

Anagrammit[muokkaa]

aresti, asteri, rietas

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rasite Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C