rasahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rasahdus (39)

  1. rasahtaminen
    Metsästä kuuluu rasahdus, hetken päästä toinen, jokin kookas liikkuu pimeydessä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑsɑhdus/
  • tavutus: ra‧sah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rasahdus rasahdukset
genetiivi rasahduksen rasahdusten
rasahduksien
partitiivi rasahdusta rasahduksia
akkusatiivi rasahdus;
rasahduksen
rasahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rasahduksessa rasahduksissa
elatiivi rasahduksesta rasahduksista
illatiivi rasahdukseen rasahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rasahduksella rasahduksilla
ablatiivi rasahdukselta rasahduksilta
allatiivi rasahdukselle rasahduksille
muut sijamuodot
essiivi rasahduksena rasahduksina
translatiivi rasahdukseksi rasahduksiksi
abessiivi rasahduksetta rasahduksitta
instruktiivi rasahduksin
komitatiivi rasahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rasahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rasahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rasahtaa (rasahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]