rapu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rapu, [[]]
[1] Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rapu (1-E)

  1. jonkin rapuihin kuuluva, vedessä elävä äyriäisten heimon kymmenjalkaisten lahkoon kuuluva äyriäinen. Ravuilla on kookkaat sakset ja kitiinikuori.
  2. jokirapu Astacus fluviatilis, Suomessa myös täplärapu
  3. (astrologia) horoskooppimerkki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑpu/
  • tavutus: ra‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapu ravut
genetiivi ravun rapujen
partitiivi rapua rapuja
akkusatiivi rapu;
ravun
ravut
sisäpaikallissijat
inessiivi ravussa ravuissa
elatiivi ravusta ravuista
illatiivi rapuun rapuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravulla ravuilla
ablatiivi ravulta ravuilta
allatiivi ravulle ravuille
muut sijamuodot
essiivi rapuna rapuina
translatiivi ravuksi ravuiksi
abessiivi ravutta ravuitta
instruktiivi ravuin
komitatiivi rapuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ravu-
vahva vartalo rapu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[3] horoskooppimerkki: Kravun tähdistöstä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

erakkorapu, jokirapu, katkarapu, keisarirapu, kivirapu, kuningasrapu, loistorapu, rapuhaukka, rapujuhlat, rapukastike, rapukauluri, rapukausi, rapukeitto, rapulokki, rapumerta, rapurutto, rapuveitsi, rapuvihertäjä, rapuvoi, ravunkivi, ravunpyrstö, ravunpyydys, ravunpyynti, ravunviljely, taskurapu, täplärapu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rapu Kielitoimiston sanakirjassa