rappeutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rappeutuminen (38)
- teonnimi verbistä rappeutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rappeutuminen | rappeutumiset |
| genetiivi | rappeutumisen | rappeutumisten rappeutumisien |
| partitiivi | rappeutumista | rappeutumisia |
| akkusatiivi | rappeutuminen; rappeutumisen |
rappeutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rappeutumisessa | rappeutumisissa |
| elatiivi | rappeutumisesta | rappeutumisista |
| illatiivi | rappeutumiseen | rappeutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rappeutumisella | rappeutumisilla |
| ablatiivi | rappeutumiselta | rappeutumisilta |
| allatiivi | rappeutumiselle | rappeutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rappeutumisena (rappeutumisna) |
rappeutumisina |
| translatiivi | rappeutumiseksi | rappeutumisiksi |
| abessiivi | rappeutumisetta | rappeutumisitta |
| instruktiivi | – | rappeutumisin |
| komitatiivi | – | rappeutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rappeutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rappeutumis- | |