rapakko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rapakko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rapakko (4-A)[1]

  1. vetinen ja pehmeä maa-alue

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑpɑkːo/
  • tavutus: ra‧pak‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapakko rapakot
genetiivi rapakon rapakoiden
rapakoitten
rapakkojen
partitiivi rapakkoa rapakkoja
rapakoita
akkusatiivi rapakko;
rapakon
rapakot
sisäpaikallissijat
inessiivi rapakossa rapakoissa
elatiivi rapakosta rapakoista
illatiivi rapakkoon rapakkoihin
rapakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapakolla rapakoilla
ablatiivi rapakolta rapakoilta
allatiivi rapakolle rapakoille
muut sijamuodot
essiivi rapakkona rapakkoina
rapakoina
translatiivi rapakoksi rapakoiksi
abessiivi rapakotta rapakoitta
instruktiivi rapakoin
komitatiivi rapakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rapako-
vahva vartalo rapakko-
konsonantti-
vartalo
-

Idiomit[muokkaa]

  • rapakon takana – Pohjois-Amerikassa, Yhdysvalloissa tai Kanadassa (Atlantin toisella puolella)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rapakko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A