rankkuri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rankkuri (6)
- (historia) kaupungin työntekijä, jonka tehtävänä oli ottaa kiinni karanneita kotieläimiä ja kaupunkiin eksyneitä villieläimiä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrɑŋkːuri/, [ˈrɑŋkːuri]
- tavutus: rank‧ku‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rankkuri | rankkurit |
| genetiivi | rankkurin | rankkurien rankkureiden rankkureitten |
| partitiivi | rankkuria | rankkureita rankkureja |
| akkusatiivi | rankkuri; rankkurin |
rankkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rankkurissa | rankkureissa |
| elatiivi | rankkurista | rankkureista |
| illatiivi | rankkuriin | rankkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rankkurilla | rankkureilla |
| ablatiivi | rankkurilta | rankkureilta |
| allatiivi | rankkurille | rankkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rankkurina | rankkureina |
| translatiivi | rankkuriksi | rankkureiksi |
| abessiivi | rankkuritta | rankkureitta |
| instruktiivi | – | rankkurein |
| komitatiivi | – | rankkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rankkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- ruotsin sanasta rackare
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rankkuri Kielitoimiston sanakirjassa