rampata

Suomi

Verbi

rampata (73-B) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) kulkea, usein juosta, edestakaisin

   Joko mennään ulos tai tullaan sisään, mutta ei rampata!

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑmpɑt̪ɑˣ/
• tavutus: ram‧pa‧ta

Etymologia

ruotsin kielestä, trampa

Liittyvät sanat

• ramppaus

Johdokset

• substantiivit: ramppaaminen

Aiheesta muualla

• rampata Kielitoimiston sanakirjassa