rahtaaja

Suomi

Substantiivi

rahtaaja (10)

henkilö, joka rahtaa

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑht̪ɑːjɑ/
tavutus: rah‧taa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rahtaaja	rahtaajat
genetiivi	rahtaajan	rahtaajien (rahtaajain)
partitiivi	rahtaajaa	rahtaajia
akkusatiivi	rahtaaja; rahtaajan	rahtaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rahtaajassa	rahtaajissa
elatiivi	rahtaajasta	rahtaajista
illatiivi	rahtaajaan	rahtaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rahtaajalla	rahtaajilla
ablatiivi	rahtaajalta	rahtaajilta
allatiivi	rahtaajalle	rahtaajille
muut sijamuodot
essiivi	rahtaajana	rahtaajina
translatiivi	rahtaajaksi	rahtaajiksi
abessiivi	rahtaajatta	rahtaajitta
instruktiivi	–	rahtaajin
komitatiivi	–	rahtaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rahtaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rahdata ((vahva) vokaalivartalo rahtaa- ) + johdin -ja

Liittyvät sanat

Anagrammit

tarhaaja

Käännökset

1. henkilö, joka rahtaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rahtaaja Kielitoimiston sanakirjassa