rahastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rahastus (39)[1]

  1. se, että rahastetaan; maksun periminen joukkoliikenteessä tai palveluautomaateilla
  2. (halventava) rahan periminen ilman kohtuullista vastinetta
    Tekstiviestiäänestys oli pelkkää rahastusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑhɑst̪us/
  • tavutus: ra‧has‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rahastus rahastukset
genetiivi rahastuksen rahastusten
rahastuksien
partitiivi rahastusta rahastuksia
akkusatiivi rahastus;
rahastuksen
rahastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rahastuksessa rahastuksissa
elatiivi rahastuksesta rahastuksista
illatiivi rahastukseen rahastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rahastuksella rahastuksilla
ablatiivi rahastukselta rahastuksilta
allatiivi rahastukselle rahastuksille
muut sijamuodot
essiivi rahastuksena rahastuksina
translatiivi rahastukseksi rahastuksiksi
abessiivi rahastuksetta rahastuksitta
instruktiivi rahastuksin
komitatiivi rahastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rahastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rahastus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39