raflaavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raflaavuus (40)

  1. se, että on raflaava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑflɑːʋuːs/
  • tavutus: raf‧laa‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raflaavuus raflaavuudet
genetiivi raflaavuuden raflaavuuksien
partitiivi raflaavuutta raflaavuuksia
akkusatiivi raflaavuus;
raflaavuuden
raflaavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi raflaavuudessa raflaavuuksissa
elatiivi raflaavuudesta raflaavuuksista
illatiivi raflaavuuteen raflaavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raflaavuudella raflaavuuksilla
ablatiivi raflaavuudelta raflaavuuksilta
allatiivi raflaavuudelle raflaavuuksille
muut sijamuodot
essiivi raflaavuutena raflaavuuksina
translatiivi raflaavuudeksi raflaavuuksiksi
abessiivi raflaavuudetta raflaavuuksitta
instruktiivi raflaavuuksin
komitatiivi raflaavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raflaavuude-
vahva vartalo raflaavuute-
konsonantti-
vartalo
raflaavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan raflaava vartalosta raflaav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]