radio

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: radio- ja rádió
Wikipedia
Katso myös artikkeli Radio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio (3)

  1. radioaaltoja lähettävä ja vastaanottava laite tai laitteisto, jota käytetään viestinnässä ja joukkotiedotuksessa
    Radio soveltuu erityisen hyvin avaruustietoliikenteeseen.
  2. radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin
    Kuulemme uutiset radiosta puolen tunnin välein.
  3. (fysiikka) tutkimuksen ala, minkä tehtävänä on selvittää erityisesti radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksia ja kehittää käyttösovelluksia; myös kehitetyt sovellukset
    Historia tuntee radion keksijöinä kaksi fyysikkoa, joista toinen teki kokeitaan Kotkan edustalla.
    Radion asema kansainvälisessä tutkimuksessa on vankkumaton.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi radio radiot
genetiivi radion radioiden
radioitten
(radioin)
partitiivi radiota radioita
akkusatiivi radio; radion radiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi radiossa radioissa
elatiivi radiosta radioista
illatiivi radioon radioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi radiolla radioilla
ablatiivi radiolta radioilta
allatiivi radiolle radioille
Muut
essiivi radiona radioina
translatiivi radioksi radioiksi
abessiivi radiotta radioitta
instruktiivi radioin
komitatiivi radioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alueradio, autoradio, höyryradio, kelloradio, kenttäradio, lähiradio, mainosradio, matkaradio, merirosvoradio, näköradio, paikallisradio, paristoradio, puskaradio, radioaallot, radioääni, radioamatööri, radioamatööritoiminta, radioantenni, radioasema, radioastronomia, radiodokumentti, radiodraama, radioesiintyminen, radioesitelmä, radioesitys, radiohaastattelu, radiohäirintä, radiohäiriö, radiohartaus, radiohiljaisuus, radiokeskustelu, radiokuuluttaja, radiokuunnelma, radiokuuntelija, radiolähetin, radiolähetys, radiolaite, radioliike, radioliikenne, radiolinkki, radioluotain, radiomainonta, radiomainos, radiomajakka, radiomasto, radionauhuri, radionkuuntelija, radionkuuntelu, radio-ohjaus, radio-ohjelma, radiopaikannus, radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki, radioreportaasi, radiosähköttäjä, radiosähkötys, radiosanoma, radiosäteily, radioselostaja, radioselostus, radiosignaali, radiosondi, radiosovitus, radiosuunnin, radiosuuntima, radiosuuntiminen, radiotähti, radiotähtitiede, radioteatteri, radioteitse, radiotekniikka, radioteknikko, radioteleskooppi, radiotiedotus, radiotoimittaja, radiouutiset, radiovastaanotin, radioviestintä, radioyhteys, radioyhtiö, sävelradio, sotilasradioliikenne, stereoradio, taskuradio, transistoriradio, ularadio, yleisradio, yleisradioasema, yleisradiotoiminta, yleisradioyhtiö, yöradio

Aiheesta muualla[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio

  1. radio

Liittyvät sanat[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio f. (monikko radios)

  1. radio, radiolähetys
  2. (arkikieltä) radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin
  3. radiosähke

Substantiivi[muokkaa]

radio m.

  1. radium

Etymologia[muokkaa]

  • tieteellisen latinan radium, lyhentymä ranskan sanoista radioactif + latinan pääte -ium (DRAE)

Substantiivi[muokkaa]

radio m. (monikko radios)

  1. (anatomia) värttinäluu
  2. (geometria) säde
  3. kantomatka

Etymologia[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio

  1. säde
  2. radio

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio f. (monikko radio)

  1. radio

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio f. (monikko radios)

  1. radio, radiovastaanotin, radioasema

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

radio (3) (yks. määr. radion, mon. epämäär. radior, mon. määr. radiorna)

  1. radio, radiojärjestelmä, radiovastaanotin, radiolähetystekniikka

Liittyvät sanat[muokkaa]

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rȃdio m. (kyrillinen: радио)

  1. radio

Verbi[muokkaa]

radio

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfektin maskuliini verbistä raditi