raastin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]raastin (33)
- väline jolla raastetaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑːst̪in/
- tavutus: raas‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raastin | raastimet |
| genetiivi | raastimen | raastimien raastinten |
| partitiivi | raastinta | raastimia |
| akkusatiivi | raastin; raastimen |
raastimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raastimessa | raastimissa |
| elatiivi | raastimesta | raastimista |
| illatiivi | raastimeen | raastimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raastimella | raastimilla |
| ablatiivi | raastimelta | raastimilta |
| allatiivi | raastimelle | raastimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raastimena (raastinna) |
raastimina |
| translatiivi | raastimeksi | raastimiksi |
| abessiivi | raastimetta | raastimitta |
| instruktiivi | – | raastimin |
| komitatiivi | – | raastimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raastime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raastin- | |