röyhkeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

röyhkeys (40)[1]

  1. se, että on röyhkeä tai että esiintyy röyhkeyttä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrøy̯hkeys/ tai /ˈrøy̯hkey̯s/
  • tavutus: röyh‧ke‧ys / röyh‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi röyhkeys röyhkeydet
genetiivi röyhkeyden röyhkeyksien
partitiivi röyhkeyttä röyhkeyksiä
akkusatiivi röyhkeys;
röyhkeyden
röyhkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi röyhkeydessä röyhkeyksissä
elatiivi röyhkeydestä röyhkeyksistä
illatiivi röyhkeyteen röyhkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi röyhkeydellä röyhkeyksillä
ablatiivi röyhkeydeltä röyhkeyksiltä
allatiivi röyhkeydelle röyhkeyksille
muut sijamuodot
essiivi röyhkeytenä röyhkeyksinä
translatiivi röyhkeydeksi röyhkeyksiksi
abessiivi röyhkeydettä röyhkeyksittä
instruktiivi röyhkeyksin
komitatiivi röyhkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo röyhkeyde-
vahva vartalo röyhkeyte-
konsonantti-
vartalo
röyhkeyt-

Etymologia[muokkaa]

röyhkeä + -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40