räytyä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

räytyä (52-F) (taivutus[luo])

  1. (runollinen, joskus leikkimielinen) riutua, kuihtua, näivettyä
    Tuo huultes’ kuuma valhe uskoa mun täytyy, sun tules’ liekeissä kun sydämeni räytyy. (Tapio Kullervo Lahtinen, 1953)
  2. (murteellinen) (voista) sulaa jäähdyttämättömänä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræy̯t̪yæˣ/
  • tavutus: räy‧ty‧ä

Aiheesta muualla[muokkaa]