räyhääjä

Suomi

Substantiivi

räyhääjä (10)

henkilö, joka räyhää

Ääntäminen

IPA: /ˈræy̯hæːjæ/
tavutus: räy‧hää‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	räyhääjä	räyhääjät
genetiivi	räyhääjän	räyhääjien (räyhääjäin)
partitiivi	räyhääjää	räyhääjiä
akkusatiivi	räyhääjä; räyhääjän	räyhääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	räyhääjässä	räyhääjissä
elatiivi	räyhääjästä	räyhääjistä
illatiivi	räyhääjään	räyhääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	räyhääjällä	räyhääjillä
ablatiivi	räyhääjältä	räyhääjiltä
allatiivi	räyhääjälle	räyhääjille
muut sijamuodot
essiivi	räyhääjänä	räyhääjinä
translatiivi	räyhääjäksi	räyhääjiksi
abessiivi	räyhääjättä	räyhääjittä
instruktiivi	–	räyhääjin
komitatiivi	–	räyhääjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	räyhääjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi räyhätä (vokaalivartalo räyhää- ) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka räyhää

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

räyhääjä Kielitoimiston sanakirjassa