räkättäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]räkättäminen (38)
- teonnimi verbistä räkättää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räkättäminen | räkättämiset |
| genetiivi | räkättämisen | räkättämisten räkättämisien |
| partitiivi | räkättämistä | räkättämisiä |
| akkusatiivi | räkättäminen; räkättämisen |
räkättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räkättämisessä | räkättämisissä |
| elatiivi | räkättämisestä | räkättämisistä |
| illatiivi | räkättämiseen | räkättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räkättämisellä | räkättämisillä |
| ablatiivi | räkättämiseltä | räkättämisiltä |
| allatiivi | räkättämiselle | räkättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räkättämisenä (räkättämisnä) |
räkättämisinä |
| translatiivi | räkättämiseksi | räkättämisiksi |
| abessiivi | räkättämisettä | räkättämisittä |
| instruktiivi | – | räkättämisin |
| komitatiivi | – | räkättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räkättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räkättämis- | |