räjäyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
räjäyttäminen (38)
- teonnimi verbistä räjäyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räjäyttäminen | räjäyttämiset |
| genetiivi | räjäyttämisen | räjäyttämisten räjäyttämisien |
| partitiivi | räjäyttämistä | räjäyttämisiä |
| akkusatiivi | räjäyttäminen; räjäyttämisen |
räjäyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räjäyttämisessä | räjäyttämisissä |
| elatiivi | räjäyttämisestä | räjäyttämisistä |
| illatiivi | räjäyttämiseen | räjäyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räjäyttämisellä | räjäyttämisillä |
| ablatiivi | räjäyttämiseltä | räjäyttämisiltä |
| allatiivi | räjäyttämiselle | räjäyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räjäyttämisenä (räjäyttämisnä) |
räjäyttämisinä |
| translatiivi | räjäyttämiseksi | räjäyttämisiksi |
| abessiivi | räjäyttämisettä | räjäyttämisittä |
| instruktiivi | – | räjäyttämisin |
| komitatiivi | – | räjäyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räjäyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räjäyttämis- | |