Siirry sisältöön

rähinä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rähinä (12)

  1. tappelu, metakka
    Rähinä taksijonossa päättyi puukotukseen (hs.fi)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈræhinæ/
  • tavutus: rä‧hi‧nä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rähinä rähinät
genetiivi rähinän rähinöiden
rähinöitten
(rähinäin)
partitiivi rähinää rähinöitä
akkusatiivi rähinä;
rähinän
rähinät
sisäpaikallissijat
inessiivi rähinässä rähinöissä
elatiivi rähinästä rähinöistä
illatiivi rähinään rähinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rähinällä rähinöillä
ablatiivi rähinältä rähinöiltä
allatiivi rähinälle rähinöille
muut sijamuodot
essiivi rähinänä rähinöinä
translatiivi rähinäksi rähinöiksi
abessiivi rähinättä rähinöittä
instruktiivi rähinöin
komitatiivi rähinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rähinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]