rähähdys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rähähdys (39)

  1. rähähtäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræhæhdys/
  • tavutus: rä‧häh‧dys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rähähdys rähähdykset
genetiivi rähähdyksen rähähdysten
rähähdyksien
partitiivi rähähdystä rähähdyksiä
akkusatiivi rähähdys;
rähähdyksen
rähähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rähähdyksessä rähähdyksissä
elatiivi rähähdyksestä rähähdyksistä
illatiivi rähähdykseen rähähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rähähdyksellä rähähdyksillä
ablatiivi rähähdykseltä rähähdyksiltä
allatiivi rähähdykselle rähähdyksille
muut sijamuodot
essiivi rähähdyksenä rähähdyksinä
translatiivi rähähdykseksi rähähdyksiksi
abessiivi rähähdyksettä rähähdyksittä
instruktiivi rähähdyksin
komitatiivi rähähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rähähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rähähdys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rähähtää (rähähd- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]