rääkyntä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rääkyntä (9-J)

  1. rääkkyminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræːkynt̪æ/
  • tavutus: rää‧kyn‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rääkyntä rääkynnät
genetiivi rääkynnän rääkyntöjen
(rääkyntäin)
partitiivi rääkyntää rääkyntöjä
akkusatiivi rääkyntä;
rääkynnän
rääkynnät
sisäpaikallissijat
inessiivi rääkynnässä rääkynnöissä
elatiivi rääkynnästä rääkynnöistä
illatiivi rääkyntään rääkyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rääkynnällä rääkynnöillä
ablatiivi rääkynnältä rääkynnöiltä
allatiivi rääkynnälle rääkynnöille
muut sijamuodot
essiivi rääkyntänä rääkyntöinä
translatiivi rääkynnäksi rääkynnöiksi
abessiivi rääkynnättä rääkynnöittä
instruktiivi rääkynnöin
komitatiivi rääkyntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rääkynnä-
vahva vartalo rääkyntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]